Olin eilen Pietarissa kerrassaan upeassa Deep Purplen konsertissa. Reilusti yli 10 000 ihmistä nautti täysillä Ian Gillanin upeasta äänestä ja Steve Morsen mielettömistä kitarasooloista. Olin itse aivan lavan edessä ja ihastelin sieltä käsin täyttä hallia ja sen tunnelmaa. Ei voinut välttyä ajatukselta, että musiikki tosiaankin yhdistää ihmisiä yli rajojen.
Aloin pohtia niitä muutamia suurempia konsertteja, joissa olen käynyt. Esim. Jethro Tullin konsertit sekä Pietarissa että Helsingissä, Apocalyptica Pietarissa ja Savonlinnassa ja James Blunt Maltalla ja Helsingissä. Jokainen näistä konserteista on ollut uniikki kokemus, mutta en kyllä ole huomannut juurikaan eroja suomalaisessa, venäläisessä tai maltalaisessa konserttiyleisössä. Samanlaisia tyyppejä löytyy joka puolelta: ylihumalaisia örvelöitä, jotka heiluessaan niittailevat kaikki lähellä olevat katsojat, innokkaita isiä, jotka kantavat lapsiaan olkapäillään, ylipienissä vaatteissa heiluvia tyttösiä, jotka pyrkivät kiinnittämään huomiota itseensä jne. Kaikkia näitä tyyppejä yhdistää rakkaus musiikkiin, muuta yhteistä ei välttämättä sitten löydykään.
Istuimme ennen Deep Purplen konserttia hallin ravintolassa syömässä Sibyllan nakkisämpylöitä. Joku matkailun asiantuntija on väittänyt, että venäläiset eivät kyllä syö mitään pikaruokaa vaan heille pitää olla tuoretta kalaa ja aitoja makuelämyksiä. No kas vain, hallilla joka toisella on oli kädessään makkarasämpylä tai burgeri. Oli ihan pakko alkaa miettiä, että mitenkä nämä venäläiset, jotka eivät syö pikaruokaa voivat sitä nyt täällä vedellä. Ihan samanalaista burgerkansaa näyttävät tällaisissa tilaisuuksissa olevan kuin me suomalaisetkin. Minäkin suuri kulinaristi nautin suuresti nakkisämpylän ja skumpan yhdistelmästä. Tähän ympäristöön se sopi oivasti.
Samainen Deep Purplen konsertti pisti myös miettimään sitä, että kun on riittävän hyvä, niin ei tarvitse mitään ylimääräistä kuorrutusta tukemaan ydinosaamista. Purplella ei ollut minkäänlaista rekvisiittaa lavalla, äijät luottivat yli 40-vuoden kokemukseen ja omaan karismaansa. Eivätkä suotta luottaneetkaan, se riitti saamaan hallin hurmokseen. Jos vertaa tätä esim. Madonnaan, joka tarvitsee ympärilleen miljoonaluokan shown, niin ollaan taas asian ytimessä.
Nykyisin myös matkailukohteisiin rakennetaan toinen toistaan hienompia fantasiamaailmoja. Hyvä niin, sillä on paljon ihmisiä, jotka nauttivat näistä keinotekoisista elämyksistä. Mutta kannattaa myös muistaa, että ilman kuorrutustakin voi pärjätä kun on vaan pirun taitava. Sen Deep Purplen ja mm. Leonard Cohenin konsertit ovat osoittaneet. Keinotekoiset fantasiamaailmat tulevat ja menevät, aidot asiat kantavat vuosikymmenestä toiseen. Trendien mukaan kulkeminen vaati jatkuvia investointeja uusimpiin härpäkkeisiin, aitojen elämysten rakentaminen vaatii jatkuvaa kovaa työtä, sillä tässä kentässä sinun on oltava aidosti hyvä, yksi maailman parhaista. Ja sinun on oltava sitä intohimoisesti. Tässä miettimistä ainakin itselle.
Mitä enemmän asiaa pohtii, sitä vakuuttunemmaksi tulee siitä, että ei ole enää tätä päivää järjestää "opi tuntemaan venäläinen asiakas" -kursseja. Tärkeintä on oppia tuntemaan omien potentiaalisten asiakkaiden arvomaailma, tulivatpa he mistä maasta tahansa. Minkälainen ihminen arvostaa niitä palveluja, joita minun yritykseni tarjoaa? Kuinka löydän hänet ja kuinka voin palvelella häntä entistäkin paremmin? Kuinka hänen ostokäyttäytymisensä ja vaatimuksensa muuttuvat. Sillä maailma muuttuu koko ajan, samoin asiakkaiden käyttäytyminen. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin muuttua mukana. Ja sehän tästä niin mukavan homman tekeekin:-)
Helpointa segmentointi on silloin kun toteaa, että minun asiakkaani on +40-vuotias venäläinen. Mainittavaa hyötyä tällaisesta segmentoinnista ei tosin ole. Mietippä itse ovatko kaikki yli 40-vuotiaat samanlaisia tai pitävätkö samanlaisista asioista.
Segmentointi matkailualalla ei ole kaikista yksinkertaisinta puuhaa, mutta jotenkin se pitäisi pystyä tekemään. Miten muuten pystyt valitsemaan oikeat kanavat ja tekemään kustannustehokkaasti myyntiä ja markkinointia?
 |
| Deep Purple Pietarissa 27.10.2012. |
Aloin pohtia niitä muutamia suurempia konsertteja, joissa olen käynyt. Esim. Jethro Tullin konsertit sekä Pietarissa että Helsingissä, Apocalyptica Pietarissa ja Savonlinnassa ja James Blunt Maltalla ja Helsingissä. Jokainen näistä konserteista on ollut uniikki kokemus, mutta en kyllä ole huomannut juurikaan eroja suomalaisessa, venäläisessä tai maltalaisessa konserttiyleisössä. Samanlaisia tyyppejä löytyy joka puolelta: ylihumalaisia örvelöitä, jotka heiluessaan niittailevat kaikki lähellä olevat katsojat, innokkaita isiä, jotka kantavat lapsiaan olkapäillään, ylipienissä vaatteissa heiluvia tyttösiä, jotka pyrkivät kiinnittämään huomiota itseensä jne. Kaikkia näitä tyyppejä yhdistää rakkaus musiikkiin, muuta yhteistä ei välttämättä sitten löydykään.
 |
| Rokkievästä pietarilaisittain. |
Istuimme ennen Deep Purplen konserttia hallin ravintolassa syömässä Sibyllan nakkisämpylöitä. Joku matkailun asiantuntija on väittänyt, että venäläiset eivät kyllä syö mitään pikaruokaa vaan heille pitää olla tuoretta kalaa ja aitoja makuelämyksiä. No kas vain, hallilla joka toisella on oli kädessään makkarasämpylä tai burgeri. Oli ihan pakko alkaa miettiä, että mitenkä nämä venäläiset, jotka eivät syö pikaruokaa voivat sitä nyt täällä vedellä. Ihan samanalaista burgerkansaa näyttävät tällaisissa tilaisuuksissa olevan kuin me suomalaisetkin. Minäkin suuri kulinaristi nautin suuresti nakkisämpylän ja skumpan yhdistelmästä. Tähän ympäristöön se sopi oivasti.
Fantasiaa vai aitoja asioita?
Samainen Deep Purplen konsertti pisti myös miettimään sitä, että kun on riittävän hyvä, niin ei tarvitse mitään ylimääräistä kuorrutusta tukemaan ydinosaamista. Purplella ei ollut minkäänlaista rekvisiittaa lavalla, äijät luottivat yli 40-vuoden kokemukseen ja omaan karismaansa. Eivätkä suotta luottaneetkaan, se riitti saamaan hallin hurmokseen. Jos vertaa tätä esim. Madonnaan, joka tarvitsee ympärilleen miljoonaluokan shown, niin ollaan taas asian ytimessä.
Nykyisin myös matkailukohteisiin rakennetaan toinen toistaan hienompia fantasiamaailmoja. Hyvä niin, sillä on paljon ihmisiä, jotka nauttivat näistä keinotekoisista elämyksistä. Mutta kannattaa myös muistaa, että ilman kuorrutustakin voi pärjätä kun on vaan pirun taitava. Sen Deep Purplen ja mm. Leonard Cohenin konsertit ovat osoittaneet. Keinotekoiset fantasiamaailmat tulevat ja menevät, aidot asiat kantavat vuosikymmenestä toiseen. Trendien mukaan kulkeminen vaati jatkuvia investointeja uusimpiin härpäkkeisiin, aitojen elämysten rakentaminen vaatii jatkuvaa kovaa työtä, sillä tässä kentässä sinun on oltava aidosti hyvä, yksi maailman parhaista. Ja sinun on oltava sitä intohimoisesti. Tässä miettimistä ainakin itselle.
Niin, se venäläinen asiakas
Mitä enemmän asiaa pohtii, sitä vakuuttunemmaksi tulee siitä, että ei ole enää tätä päivää järjestää "opi tuntemaan venäläinen asiakas" -kursseja. Tärkeintä on oppia tuntemaan omien potentiaalisten asiakkaiden arvomaailma, tulivatpa he mistä maasta tahansa. Minkälainen ihminen arvostaa niitä palveluja, joita minun yritykseni tarjoaa? Kuinka löydän hänet ja kuinka voin palvelella häntä entistäkin paremmin? Kuinka hänen ostokäyttäytymisensä ja vaatimuksensa muuttuvat. Sillä maailma muuttuu koko ajan, samoin asiakkaiden käyttäytyminen. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin muuttua mukana. Ja sehän tästä niin mukavan homman tekeekin:-)
Helpointa segmentointi on silloin kun toteaa, että minun asiakkaani on +40-vuotias venäläinen. Mainittavaa hyötyä tällaisesta segmentoinnista ei tosin ole. Mietippä itse ovatko kaikki yli 40-vuotiaat samanlaisia tai pitävätkö samanlaisista asioista.
Segmentointi matkailualalla ei ole kaikista yksinkertaisinta puuhaa, mutta jotenkin se pitäisi pystyä tekemään. Miten muuten pystyt valitsemaan oikeat kanavat ja tekemään kustannustehokkaasti myyntiä ja markkinointia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti